torstai 19. elokuuta 2010

Varusteista toisen jakson jälkeen

Kalusto oli muuten sama kuin kesäkuussa, paitsi toisena melana oli Bracan Hurricane20 suoralla varrella. Hyvä mela, mitään moitittavaa emme keksineet. Mela vaikutti jossain määrin nopeammalta kuin Harmony Tortuga. Varren kumipinnoite on parhaimmillaan kuivana tai ihan märkänä. Kosteana se on nihkeä ja tarttuu kiinni kämmeneen. Emme saaneet kuuden päivän aikana rakkoja syntymään.
Vettä pidettiin mukana 7 kpl 1,5 litran limupulloa ja kaksi 0,75 juomapullollista. Kolmeksi päiväksi ajateltu vesimäärä riitti hyvin. Saariston juomavedet ovat pahanmakuisia eikä maku parane muovipulloissa seisottamalla.
Sää ja vedet olivat lämpimiä. Koko viikko meni lyhythihaisella tai hihattomalla paidalla ja shortseilla. Liivi ja aukkopeite olivat tietenkin päällä. Crocsit saattavat hiertää varpaanpohjia märkinä. Käytin kengissä ohuita juoksusukkia, mitkä märkänäkin estivät tehokkaasti hiertymisen. Merellä ei ollut niin lämmin kuin maissa. Yöt olivat lämpimiä.

Laivakuljetuksen vuoksi mukana oli kahdet koottavat kärryt. Kärryt ovat omaa valmistetta ja suunnittelua. Jos kärryissä on rautaa, ne pitää sijoittaa tarpeeksi kauas kompasseista. Pidin ahtaassa Revalissa kärryn renkaita jalkatilassa polkimien edessä ja runkoa selkänojan takana nippuun pakattuna. Laivassa kajakit pysyivät hyvin paikoillaan, vaikka aallokko keinutti laivaa.

Loppumatkasta aukkopeitteeni vesieristyskalvo hajosi. Palmin peitteessä on päällä nylonia ja sen alla vesitiivis kalvo. Hajoamisesta ei ollut retken loppuvaiheessa haittaa.
Melontaliivissä voisi olla enemmän taskuja. Liivintaskussa voisi pitää pientä kameraa, puhelinta, puukkoa ja pientä syötävää. Liivinselkään kiinnitettävä juomapussi voisi olla irrallista pulloa kätevämpi ainakin aallokossa. Käsiä ei tarvitsisi irrottaa melasta eikä etukannelle kurkotella.

Retkikirvestä emme tarvinneet tälläkään retkellä, vaikka se olikin mukana. Emme tehneet avotulta. Puukkoa tarvitsimme vain Nauvosta ostetun mainion saaristolaisleivän leikkaamiseen.
Kova tuuli koetteli telttaa tälläkin retkellä. Nyt tuuli painoi telttaa niin, että lasikuitukaaret soivat. Ihme, etteivät ne katkenneet. Teltta on Helsingholmenin tuulipäivänä purettava kovan tuulen vuoksi. Kupoliteltan narut pitäisi saada kiinni kaariin eikä päällysteltan kankaaseen.

Käytimme karttana ensin Ahvenanmaan ja Turun saariston matkailukarttaa 1:100 000/1:200 000. Kumlingen jälkeen pääsimme Turunmaan saariston merikarttasarja D:lle. Loppumatka suunnistettiin merikarttasarja B:llä (Helsinki-Parainen). Yleiskarttana käytimme ensin mainitun lisäksi Fillari-GT etelä-Suomi -karttaa 1:200 000. Merikarttavihko on painava. Niitä ei mielellään kuljettelisi kovin isoja määriä.

GPS voisi olla ihan kiva, mutta ilman karttaa ja kompassia en lähtisi merelle. Tällä retkellä pysyimme niin hyvin kartalla, ettei puhelimen gps:ää tarvittu kertaakaan. Jätin gps-dataloggerin kotiin, koska se vie virtaa liian paljon. Rekisteröimme melonta-ajat sykemittarilla. Reitti piirrettiin karttaan.

Puhelimena käytän halvinta peruspuhelinta, jossa akku kestää ainakin viikon. Puhelimessa on pre-paid -liittymä, joka on halvempi ostaa aina uusi kuin ladata vanhaa. Kaikki puhelut käännetään pre-paid puhelimeen, joka on aina käsillä vesitiiviissä kotelossa liivin taskussa. Virtasyöppö älypuhelin on minigrip pussissa kajakin lastitiloissa. Se on päällä vain puolisen tuntia illalla säätietojen ja mahdollisten viestien selvittämiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti