Olisi ollut luontevaa jatkaa Virojoelta alkanutta melontaretkeä Tammisaaresta Ahvenanmaan suuntaan. Tai aloittaa koko retki Maarianhaminasta ja suunnata itään kohti Venäjän rajaa. Jälkimmäinen vaihtoehto hylättiin, koska silloin suurimmat avoimet selät olisivat olleet ensimmäisinä päivinä. Kesäkuun alussa meri on vielä kylmä, ja alkukaudesta rasitusvammoja syntyy helposti. Ensimmäinen vaihtoehto hylättiin, että välttyisimme laivaliikenteen aiheuttamalta aikataulupaineelta. Ahvenanmaa on saari, josta pääsee pois vain merta pitkin. On mukavampaa tulla mantereelle päin ja sitten pitkin rannikkoa.
Veimme kajakit Maarianhaminaan Tallink Siljalla. Tallink ottaa kärryissä olevat viisi ja puolimetriset kajakit autokannelle. Autokannen ruutuun olisi mahtunut samaan hintaan kolmaskin kajakki. Kajakit sijoitettiin autokannella takimmaiseksi, josta ne oli helppo ja nopea vetää perillä ulos. Maarianhaminaan ei muita autokannelta jäänytkään. Koska lähtö oli Helsingistä lauantaina klo 17, olimme Maarianhaminassa sunnuntaiaamuna puoli viideltä.
Täytimme kaksitoistalitraiset juomavesivarastomme sataman vessassa, ja kärräsimme kajakit keskustan läpi itäpuolen venesataman viereen Lilla Holmenin saareen. Matkalla poliisi kurvasi viereemme. Kysyin sopivaa vesillelaskupaikkaa. Poliisi ei osannut meitä neuvoa ongelmassamme, mutta kertoi luulleensa kajakkeja paikalliselta vuokraajalta juuri varastetuiksi.
Lilla holmenilla jatkui vielä viikonloppuyön illanvietto, kun purimme ja pakkasimme koottavat kajakkikärrymme lastiluukkuihin, vaihdoimme vaatteet ja keittelimme vielä rannassa aamukahvit. Ihme kyllä saimme puuhailla rauhassa kenenkään häiritsemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti