torstai 19. elokuuta 2010

13.päivä Hankoniemi - Tammisaari


Aamulla ei pitänyt olla kiirettä. Selvisimme liikkeelle puolessa toista tunnissa, vaikka yössä kostunutta telttaa piti kallioilla kuivatella. Kahden viikon teltta-asuminen kesän aikana alkaa hioa aamu- ja iltatoimia. Päivän piti olla aurinkoinen ja tuulen kääntyä aamupäivän aikana. Taivas oli pilvessä. Mietin jopa anorakin pukemista.
Tvärminnen kiertäminen tekee parin kilometrin mutkan, jos aikoo meloa Tammisaareen rannan tuntumassa. Oikaisimme Tvärminnen kärjestä suoraan koilliseen Järnön ulkoilualueelle ja vierasvenelaituriin. Aallokko pysyi alle puolessa metrissä, aurinko ilmestyi näkyviin ja päivästä tuli sittenkin lämmin.
Järnössä piti kartan mukaan olla nuotiopaikka. Rannassa näkyi kesämökkejä. Järnön ja mantereen välissä on suuri venelaiturialue, jonne nousimme Järnön puolelta. Rannassa oli levää pieninä lauttoina. Veneitä tuli ja meni. Joku hämmästeli levän määrää, koska se oli jo ollut poissa rannasta jonkin aikaa.
Laitoimme ruokaa. Huolsimme tavaroita. Käänsimme kartasta esiin retken viimeisen lehden. Sovin puhelimessa, mistä ja milloin meidän voisi noutaa.
Viimeiset 11- 12 kilometriä oli kiireetöntä, leppoisaa melontaa. Väylä muistuttaa leveää jokea. Rannat ovat lähellä. Mantereen puolen kaislikkoisilla rannoilla on siellä täällä lyhyitä hiekkarannan pätkiä. Jokaisella hiekkarannalla tuntui olevan päiväretkeilijöitä uimassa.
Poikkesimme Källvikenin uimarannalla. Viereisellä hietikolla oli joukko inkkarikanootteja ja lapsia. Kysyin paikalliselta retkeilijältä ajo-ohjeita Tammisaaren päätien varren venesatamiin, mutta päätimme kuitenkin lopettaa retken Ormäsin leirintäalueen rantaan, samaan paikkaan kuin kesäkuun Virolahti-Tammisaari -melonta.
Tammisaaren lounaispuolen kaislikkoiset rannat ja maisema näyttivät nyt toiselta kuin kesäkuun läpinäkymättömässä sumussa ja nousevassa myrskytuulessa. Meloimme leirintäalueen ohi venelaitureille. Nostoluiska oli likaisin näkemämme. Kajakit oli pestävä sienellä heti noston jälkeen.
Noutoa odotellessamme söimme leirintäalueen ravintolassa pizzan puoleksi, koska muutakaan sopivaa tarjottavaa ei ollut. Suomenlahti tuli melottua Venäjän rajalta Maarianhaminaan. 557 kilometriä ja kolmetoista päivää, joista käytännössä yksi pidettiin tuulta Helsingholmenissa.

1 kommentti:

  1. Retkenne jälkeen olette varmasti monta kokemusta rikkaampia ja monta kaloria köyhempiä, vaikka kalorisaldo onkin hyvä pitää tasapainossa tuollaisten retkien aikana. Noita retkiä on varmasti mukava muistella ja oli niitä muisteloita mukava kuunnella ihan livenäkin Kivirannan saunan lämmössä.
    T. Jarkko

    VastaaPoista