torstai 19. elokuuta 2010

Suomen etelärannikon melonta kesällä 2010

Meloimme Suomen etelärannikon kesällä 2010 kahdessa osassa. Ensimmäinen jakso Virojoelta Tammisaareen melottiin 5.-11.6.ja toinen jakso Maarianhaminasta Tammisaareen 1.-6.8. Melontamatkaa kertyi kolmentoista päivän aikana 557 km. Voit lukea kunkin melontapäivän selostuksen allaolevasta linkistä tai vierittää sivua alaspäin. Jokaisen päivän lopussa on myös linkki seuraavaan retkipäivään. Vasemmassa palkissa on linkit retken varusteisiin ja muuihin yleisiin huomioihin.

Melontaretki Virojoelta Tammisaareen
1.päivä Virojoki - Kuorsalo
2.päivä Kuorsalo - Koukkusaari
3.päivä Koukkusaari - Våtskär
4.päivä Våtskär - Onaslandet
5.päivä Onaslandet - Käärmeluodot (Helsinki)
6.päivä Käärmeluodot - Högholmen (Vormö)
7.päivä Högholmen - Tammisaari
Melontaretki Ahvenanmaalta Tammisaareen
8.päivä Maarianhamina - Kumlinge
9.päivä Kumlinge - Korppoo
10-päivä Korppoo - Helsingholmen
11.päivä Helsingholmen - Lövö
12.päivä Lövö - Hankoniemi
13.päivä Hankoniemi - Tammisaari

Virolahdelta Tammisaareen 5.-11.6.2010

Meloimme Virolahdelta Tammisaareen 5.-11.6.2010. Matkaa kertyi sisäreittejä pitkin 307 kilometriä. Olen kuvaillut retkikertomuksessa olosuhteita, jotka johtivat reitin valintaan, leiripaikkoja, säätilaa ja omia tuntemuksia. Valokuvien mukaan sää on ollut idyllinen. Kun meri näyttää voimaansa on valokuvaajankin pidettävä melasta kiinni, molemmin käsin.
Kuvittele, että istut suihkun alla huvipuiston laitteessa. Joku heittää silloin tällöin saavillisen kylmää vettä päällesi. Merimelonta tuulessa ja sateessa tuntuu suunnilleen sellaiselta. Aina ei sentään tuule eikä sada.  
Melontaretki on suunniteltava tarkkaan. Viisautta on ymmärtää poiketa tarpeen tullen suunnitelmasta. Viikko irrallaan arjesta. Upea retki.

Retkikertomuksen alkuun

1. päivä Virolahti - Kuorsalo


Automatkan ja kajakkien pakkaamisen jälkeen pääsimme liikkeelle klo 12 Hurpun matkailuvaunualueen rannasta Venäjän rajan tuntumasta. Lännen ja lounaan välinen tuuli iski 9-12 metrin voimalla vastaan heti merivartioaseman jälkeen, kun meloimme ulos Heposaaren katveesta.

Ensimmäisellä maataukopaikalla Siikasaaren eteläkärjessä järjestelin takakannelle jättämäni kanoottipussin sisällön kajakin sisään, jotta tuulipintaa olisi mahdollisimman vähän.



Tuuli tuntui enemmän maiseman avartuessa. Pysähdyimme pienen Veroluodon katveeseen juomatauolle Pulterin ja Lapurin välistä avautuvalla selällä. Melottuamme yli puoli tuntia Veroluodolta suoraan vastatuuleen Matias kielsi minua katsomasta taakseni. Katsoin kuitenkin. Olimme edenneet taukopaikalta tuskin viittäsataa metriä. Tuntui, että puuskissa sai meloa täysillä pysyäkseen edes paikallaan.

Melonta alkoi tuntua raskaalta. Matka ei edennyt suunnitellusti. Ymmärsimme, ettei päivän melontatavoitteeseen päästäisi. Nelikilometrinen avovesi ylittyi kuitenkin aalto kerrallaan, ja päädyimme lopulta ruokatauolle Harvajanniemen kärkeen.

Jatkoimme Kuorsalon saaren itälaidan suojassa luoteeseen. Vekanniemen rantakallioiden ristiaallokosta keikuimme Vekan postilaiturin viereen ja nousimme maihin. Tuuli oli irroitellut betonilaituria puolisen metriä ulospäin.

Pystytimme telttaleirin laiturin tuntumaan. Kävelimme saaren sisäosissa. Irronneeseen laituriin kiinnittyi yöksi Lappeenrannasta kanavaa pitkin Suomenlahdelle ajanut purjevene.



Päivän melontamatka n.23 km, melonta-aika n. 5.45.

2. päivä Kuorsalo - Koukkusaari


Kevyen aamupalan ja leirin kokoamisen jälkeen pääsimme liikkeelle jo vähän yli kahdeksalta. Kymmenkilometrinen Uolionselkä oli lähes tyyni. Ylitys sujui nopeasti ja tuntui eilisen vastatuulen jälkeen kevyeltä.

Majasaaren ulkoilualueen monista hyvistä leiripaikoista valitsimme pohjoisimman, suojaisan hiekkarannan aamupuuron keittopaikaksi. Hyvällä kelillä Majasaari ja sen eteläpuolen Nuokot on varmasti mukava päiväretken kohde Kotkasta tai Haminasta. Saarissa on useita hyviä leiriytymis- ja maihinnousupaikkoja.

Soitin Majasaaresta Kotkaan Vesalle ja pyysin tuomaan Sapokan laiturille pizzat. Arvelin noin kuudentoista kilometrin matkaan kuluvan aamuisen kelin perusteella kolmisen tuntia.

Sivuvastainen lounaistuuli nousi ja nosti eilistä suuremman aallokon. Majasaaren ja Kuutsalon välinen, yli kymmenkilometrinen selkä täyttyi valkoisista, murtuvista aalloista. Ylitys sujui hitaasti ja keikkuen, mutta kuitenkin sujui. Aalto ja metri kerrallaan. Kajakin keula sukelsi joka neljännen tai viidennen aallon sisään. Murtuva aalto iskeytyi välillä kylkeen ja aukkopeitteelle kuin olisi paiskattu saavillinen vettä päälle. Johtuiko korkeammasta aallokosta, ettei vastatuuli tuntunut yhtä kovalta kuin eilen. Aallokkohan suojaa tuulelta, koska vedenpinnan tasossa kulkeva meloja on osan ajasta tuulensuojassa aaltojen takana.

Mittasin matkan etenemistä seuraamalla pohjoispuolelle jäävää Pakaskaria. Pienen saaren ohittaminen kesti varmaan yli tunnin. Lopulta nousimme Kuutsalon pohjoiskärjessä hetkeksi maihin ennen Kotkan Sapokkaan melomista.

Vesa ja Sanna toivat sovitut pizzat laiturille. Pidimme parin tunnin leppoisan tauon aurinkoisessa venesatamassa. Matias kävi ruokakaupassa muutama sadan metrin päässä.

Kovan tuulen vuoksi jatkoimme matkaa sisäreittiä pitkin Mussalon pohjoispuolen suojaisia väyliä pitkin. Hevossaaren sillan pielessä pysähdyimme notkistamaan kipeytymään alkanutta hartiaani. Väsytti. Vastatuuleen melominen alkoi tuntua lihaksissa.

Iltaa kohti tyyntyi. Ylitimme Äyspään selän lähes tyynessä. Nousimme maihin Koukkusaaren länsilaidan hiekkarannalla. Hetkessä sinne ilmestyi tuhatpäinen joukko sääskiä. Uimme, söimme ja nukahdimme. Kilometrejä kertyi kovasta keskipäivän vastatuulesta huolimatta kohtalaisesti, koska saatoimme meloa suuren osan matkasta aamun ja illan tyynessä kelissä. Kannattaa herätä varhain, jos vaan jaksaa…


Päivän melontamatka 44 kilometriä ja aika n. 8.30.
Seuraava retkipäivä

3. päivä Koukkusaari - Våtskär

Pääsimme liikkeelle ennen puolikymmentä. Telttaleirin purkaminen, aamuruuan laitto ja pakkaaminen vievät yllättävän paljon aikaa. Pohdimme hetken eri reittivaihtoehtoja. Kaksi päivää vastatuulessa meloneena päädyimme Munapirtin ja mantereen väliseen sisäreittiin, vaikka matkaa tulisi enemmän. Avomeren lappaminen on urheilua, mutta maiseman puolesta oikeastaan melko yksitoikkoista.



Keihässalmen vieraslaiturin pielessä pysähdyimme vain kääntämään karttalehteä. Ensimmäiselle maatauolle nousimme kaislikkoisen jokimaisen uoman hiekkarannalle Tyyslahden luonnonsuljelualueella. Näimme ensimmäiset harmaahaikarat ja rannalla kaksi huomattavan suurta lintujen kaluamaa haukea. Metsän piilosta löytyi sattumalta liikennemerkeillä sisäpuolelta vuorattu ja rinteeseen puolittain upotettu piilopirtti.

Munapirtin pohjoispuoli toi mukavaa vaihtelua reittiin. Maisema on kaislikkoista, suojaisaa järvi- ja jokimaisemaa, joka kapeiden salmien jälkeen leviää suuriksi, kalliorantaisiksi seliksi.

Ahvenkoskenselän jälkeen nousimme Jomalsundissa pikku tauolle vanhan kalamajan rannassa.

Loviisan ydinvoimalan pohjoispuolen selällä alkoi taas tuuli tuntua. Fillari-GT -kartan mukaan ydinvoimalan salmessa piti olla kauppa. Nyt siellä oli venesatama ja ydinvoimalan vastaanotto.

Ydinvoimalan vartija väitti Källan veden olevan pahanmakuista, mutta silti täydensimme vähenemässä olevat vesivaramme, emmehän juo vettä sellaisenaan. Vesivarastomme on reilut kymmenen litraa kummallakin. Olemme arvelleet sen määrän riittävän kolmeksi päiväksi.

Svartholman linnoituksella pidimme pitemmän tauon. Söimme ravintolassa savulohipastaa, merkitsimme karttaan tähänastisen reitin ja kuivattelimme varalta karttapussit.

Sää tyyntyi taas iltaa koti. Keipsalon itäisellä selällä suunnistimme vahingossa Kämpholmenin väärälle puolelle. Syyksi selvisi keskinäinen kommunikaatio-ongelma. Matias lukee karttaa, koska ei tarvitse lukulaseja, ja minä pidän suunnan, koska minulla on kansikompassi. Samannäköisistä saarista on vaikea keksiä yksiselitteisiä kiintopisteitä. Suunta voidaan ottaa helposti väärän saaren väärään päähän. Eranto ja sorto vaikuttavat kymmenen kilometrin matkalla jo jonkin veran.

Selvitimme itsemme Kämpholmenin eteläpuolelle ja Keipsalon länsipuolen hiekkarannalle. Luonnonsuojelualueen ranta olisi ollut hyvä leiripaikka ilman puolta miljoonaa sääskeä, joilla selvästi oli ollut meitä ikävä.

Pikaisen, sääskien vaivaaman maatauon jälkeen ylitimme tyynen, vajaan viisikilometrisen selän Våtskärin luonnonsuojelualueen hiekkarannalle. Alue oli paratiisimainen, mutta siellä oli telttailu kielletty. Koska ilta oli jo pitkällä, etsimme teltalle suojaisan paikan rinteeltä männyn alaoksien katveesta ja päätimme yöpyä jälkiä jättämättä. Söimme, uimme, seurasimme avoimella ulapalla nopeasti nousemaan alkanutta tuulta.

Päivän melontamatka 49 km ja aika n. 8.30
Seuraava retkipäivä


4. päivä Våtskär - Onaslandet


Voimakas, suoraan avomereltä puhaltava itätuuli nousi nopeasti Våtskärin rannassa. Kahden aikaan yöllä tuuli repi irti päällystelttaa. Matias ankkuroi teltan kunnolla kiinni ja veti kajakkeja reilusti ylemmäs vesirajasta. Meri oli valkoisena vaahtona murtuvista aalloista.

Aamulla tuuli alkoi laantua. Odottelimme aallokon rauhoittumista puoli kahteentoista asti. Lähtö aallokkoiselta rannalta onnistui kohtalaisesti. Vain yksi aalto ehti kajakkini istuinaukosta sisään ennen aukkopeiton kiinnitystä.

Meri rauhoittui Våtskärin suojan puolella. Kävimme Kabbölen kaupassa. Kaasukeitin oli kuluttanut kaasua odotettua enemmän eikä varapullomme riittäisi loppuviikoksi. Sääskiöljy, huulirasva ja hakaneulat olivat myös unohtuneet matkasta. Kabbölen kaupassa vasta valmistauduttiin kesäkauteen. Suurin osa tarpeellisista ostoksista jäi tekemättä.

Poikkesimme Byön saaren etelälaidalla Bockhamnin retkisatamaan hernekeitolle. Retkistama sijoittuu kallioisen, suojaisan sisälaguunin molemmille rannoille.

Tuuli pysytteli tänään kohtuullisena, alle viisimetrisenä ja sivumyötäisenä. Pellingin lossirannassa Tirmossa ostimme kaupasta ruokaa, mutta kaasu jäi edelleen saamatta. Hämmästyttävää, ettei saariston kaupoissa ole Primuksen kaasupatruunoita eikä edes Marinolia tai Sinolia. Joimme pullakahvit kahvilassa.

Kuulimme kahvipöydässä lähellä olevasta Nesteen venehuoltoasemasta, josta lopulta saimme pullon Marinolia Trangian polttoaineeksi.

Aallokko vaimeni loivaksi mainingiksi iltaa kohti. Ylitimme kaksitoistakilometrisen selän ja jatkoimme nelisen kilometriä Emäsalon kärkeen luotsiaseman naapuriin iltaruualle.

Melonta ei tuntunut jäsenissä eikä vielä väsyttänyt liikaa. Jatkoimme Emäsalosta Onaslandetiin, jonka saarten sokkeloista piti jonkin aikaa etsiä sopivaa telttapaikkaa. Etsintää haittasi siinä vaiheessa jo hämärä ja silmäluomien lupsahtelu kiinni.

Onaslandet on hyvä retkikohde, jossa on useita retkisatamia ja venekerhojen laitureita. Saarten sokkeloista löytyy kaikilla tuulilla suojaisia rantoja.

Majoituimme Långön saaren pienelle rantahietikolle lähelle vesirajaa.

Päivän melontamatka 43km ja aika n. 7 tuntia

Seuraava retkipäivä

5. päivä Onaslandet - Käärmeluodot

Pääsimme liikkeelle puoli kymmenen jälkeen heikossa sivumyötäisessä tuulessa kohti Löparön kärkeä. Ulkoreittiä pitkin matka olisi joutunut nopeammin, mutta päädyimme sisäreittiin Kalkkirannan ohi Norrkullalandetin pohjoispuolelta. Tarvitsimme vettä. Halusimme nähdä rannan maisemia. Haimme veden Karhusaaresta Winbergin kaupan ulkoseinästä, jäätelöt kaupasta sisältä ja kahvit kaupan kahvilasta. Katsoin huvikseni, ettei Winberginkään hyllyissä Primuksen kaasupatruunoita näkynyt.

Karhusaareen tullessa tuli nähtyä sekin ihme, että kajakilla voi jäädä pohjasta kiveen kiinni keskellä selkää.

Pilvistyi. Vaihdoin t-paidan anorakkiin. Meloimme Vuosaaren satama-altaan ohi Kallahteen hiekkarannalle syömään välipalaa. Pidimme matkalla pikaisen banaani- ja myslipatukkatauon. Kallahden rannassa oli suihku, jossa saimme huuhdeltua astiat. Venäjää puhuva perhe kävi uittamassa sähkökäyttöistä pienoismallivenettä.

Hevossalmen sillan kaupungin puolella pysähdyimme kääntämään karttaa ja selvittämään reittiä Helsingin ohi. Viestittelin samalla Päivin kanssa, koska tiesin hänen olevan parhaillaan Suomenlinnassa.

Sovitimme Suomenlinnan ohituksen niin, että näimme Päivin matkustavan vesibussilla Suomenlinnasta kauppatorin rantaan. Vilkutimme.

Kaivopuiston rannat näyttivät ruuhkaisilta, samoin kapea Merisataman laitureiden reunustama veneväylä. Hernesaaren rannan jälkeen otimme suunnan Pihlajasaareen maatauolle. Käännyimme kuitenkin ennen saarta Länsisataman aukon ohi Lauttasaaren kärkeä kohti.

Tavoitteemme oli leiriytyä Mäntysaareen, joka jää Saaristo-Atlaksessa hankalasti kierreselän sisään. Emme tunnistaneet Mäntysaarta muutaman saaren ryhmästä.

Lauttasaaren kärjessä vastaamme tuli meloja, jolta uskoimme tiedon Mäntysaaren sijainnista ja yöpymismahdollisuudesta saavamme. Meloja ei vastannut tervehdykseemme, kai säikähti kun meloin lähelle, ei tiennyt Mäntysaaren sijaintia täältä katsoen eikä tiennyt voiko siellä yöpyä. Harmi, että laput silmillä melontaharjoitustaan kurinalaisesti toteuttavan melojamme suoritus häiriintyi.

Meloimme Käärmeluotojen välistä. Eteläisempi luoto hiekkarantoineen ja grillikatoksineen näytti niin hyvältä, että leiriydyimme sinne valkoposkihanhien valtakuntaan. Uskomaton, siisti ja autio ulkoilusaari keskellä Helsinkiä. Aurinko laski hiekkarannan suunnassa. Keilaniemen tornit piirtyivät siluetteina punaista iltataivasta vasten. Länsiväylällä liikkui harvakseltaan autoja.

Päivän melontamatka 47 km, aika n.8.30

Seuraava retkipäivä